Frankfurtin lentokentällä meinasi mennä usko. Tärisin horkassa, haisin paskalle, näytin viemäristä ongitulta ja koko kroppa tuntui viisitoista kiloa raskaammalta kuin ennen 36 tunnin paluumatkan alkua. En pysty kuvailemaan sitä tunnetta, kun saa pulahtaa oman kodin kylpyammeeseen, pestä hiukset, saippuoida itsensä puhtaaksi ja sukeltaa omaan sänkyyn. Heräsin äsken 12 tunnin päiväunilta. Nyt jos vielä muutaman tunnin jaksaisi sinnitellä unten erämailla niin saisi rytmin kuntoon kerrallla. Saatiin muuten kaikki matkatavaramme takaisin, mitä voisi pitää viime aikojen tilanteisiin nähden pienen hurraahuudon paikkana. Erityisesti siksi, että rinkassa oli kotiavain. Myös Byron Baysta ostettu body boardini vaappui Suomeen ehjänä. Meinasin jättää sen jo aikoinaan Brisbanen lentokentälle matkalla Cairnsiin, mutta virkailija lupasi ottaa sen oversized baggagena ruumaan. Ja nyt se on kotona, 45 astetta kylmemmässä lämpötilassa. Tässä paluumatkamme mieleenpainuvimmat kohdat. - Kiinalainen shuttle bus -kuski, joka vei meidät ja muista hotelleista poimitut lentokentälle. Uskokaa tai älkää, mutta sillä oli niin paha roiston ääni, että sellaisella möreällä kähinällä pitäisi mieluummin lahdata ihmisiä mafiapomona tai tehdä elokuvien trailerikuuluttajan hommia. Hän ähki ja puhkui radiopuhelimeen kiinan aksentilla "KOPI NAU MISTA" -tyylisiä käskyjä. Mies nauhoitti käsittämätöntä keskustelua puhelimelleen ja aikoo tehdä siitä itselleen soittoäänen. - Up - Kohti korkeuksia ja Funny People. Upissa itkin ilmastoinnin kuivattamat silmät entistä kuivemmiksi. Adam Sandlerin ja Seth Roganin vakava Funny People jää mieleen yhtenä vuoden parhaimmista elokuvista. - Hong Kongissa menen pieneen vessaan ja suljen oven, jonka takana on koulupukuinen tyttö odottamassa vuoroaan. Hänellä on hengitysmaski päällä ja säikähdän jumalattomasti. Päässä pyörii Ringu-leffojen kaltaiset tuotokset ja näen jo silmissäni tytön pitelevän tikaria selkänsä takana. - Suomalainen pariskunta, jonka jutut pitivät kasassa neljän tunnin odottelun aikana Frankfurtissa siinä vaiheessa, kun on jo ihan loppu. - Etsimme Frankfurtissa nettiä ja ruokapaikkaa ja näemme kivalta tuntuvan liukuoven, joka lupaa johdattaa muille porteille. Ah, katsos kuinka kivaa. Aikailemme hetken, mennäkö vai ei. Ovi avautuu ja päästää sisään tyhjään matkatavaranhakuhalliin - eikä tietenkään päästä takaisin. Joudumme uudestaan jonottamaan ja kulkemaan Detroitin takia tiukentuneen turvatarkastuksen kautta. Erityisen ilkeää tekee ottaa lenkkarit pois jalasta ja iskeä ne virkailijan eteen. Ne ovat kuitenkin olleet jalassa kolme viikkoa 30 asteen kuumuudessa, lilluneet koskessa, täynnä hiekkaa ja haisevat pahemmalle kuin raaka kananmunakeko. - Suomalainen taksikuski, joka puhuu sata sanaa sekunnissa ja ehtii saman sekunnin aikana vaihtaa aihetta kolme kertaa. - Suomalainen talvimaisema. Kiitoksia, kun jaksoit olla mukana reissussamme! Mene itsekin ja näe maailma. Australia ylitti jokaisen odotukseni ja voin vakuuttaa, että niitä odotuksia ehti kerääntyä vuosien varrella aika iso pino.