En pysty kuvittelemaan, millaiselta tuntuu istua aloillaan 27 tuntia koneessa, jossa ilma on ohutta, ei saa oikaista jalkojaan, mies ulisee kauhusta vieressä, elokuvatarjontaan puutuu jo kahdessa tunnissa ja ainoa ilo on kerran neljässä tunnissa tarjoiltu suolalla ja rasvalla kyllästetty ruoka.

9. päivä se testataan.

Olen matkustanut viimeisen kymmenen vuoden aikana vähintään pari kertaa ulkomaille vuodessa, joten olen istunut lentokoneessa takapuoleni puuduksiin. En osaa pelätä tippumista, en tarvitse kannatella konetta käsivoimillani uskoakseni sen pysyvän ilmassa eikä mua lentämisessä ahdista muut kuin satunnaiset äänet. Tai se, ettei niitä ääniä kuulu.

Paitsi kerran. Thaimaassa Bangkokissa vuonna 2006.  tekninen vika Bangkokissa. Onneksi se ilmaantui vielä maan päällä. Seuraavan tunnin ajan matkustamon lämpötila pyöri yli kolmessakymmenessä asteessa, kun moottori pukkasi kuumaa ilmaa sisään. Kapteenin rauhalliseen ääneen tuli tuskastunut väre lennonjohdon takellellessa. Sadattelun sijaan itävaltalainen kapteeni murahti tilanteen olevan käsittämätön. Jäimme jumiin kiitoradan liepeille emmekä päässeet korjaamaan konetta toiselle portille.

Vihdoin lennonjohdosta irtosi lupa koneen siirtämiseen. Mekaanikot saapuivat paikalle, mutta hämmästykseksemme se olikin kapteeni, joka kiipesi moottoriin. Mekaanikot näyttivät hänelle taskulampulla valoa. Tragikoominen näkymä oli kuin Monty Pythonista. Tässä vaiheessa koko tilanne alkoi vaikuttaa niin absurdilta, etten jaksanut enää pelätä. Pääsimme lopulta Eurooppaan, tuntikausien turbulensseilla höystettynä.

Vittumaisinta lennoilla on seura, jota ei kaipaa. Mutta se seura on siinä pakosti erittäin huonon arpaonnen takia. Matkalla Lontooseen juuri pommi-iskujen jälkeen Ryanairin terminaalissa notkui keski-ikäinen suomalainen kaupparatsu, joka ei pysynyt kuosissa edes maan päällä. Tottahan toki hänen paikkansa oli lopulta vieressäni. Kirjoitin aikoinaan kolumnin aiheesta, koska mies oli vaatinut tekemään hänestä lehtijutun kuultuaan, että olen toimittaja. Kuvan sentään jätin julkaisematta, vaikka sekin olisi ollut tarjolla.

Kauko ei kestänyt vahvaa naista

Ne kömpivät koloistaan vain silloin, kun muilla pitäisi olla hauskaa. Ne möykkäävät, ahdistelevat ja lemuavat alkoholille. Ja niillä on asiaa!

Jokaisella laivareissulla, lentomatkalla ja lomakohteella on oma häirikkönsä. He ovat päältä päin katsottuna aivan tavallisia suomalaisia, mutta kastettuaan kielensä viinaksiin heistä tulee sietämättömiä. 

Taannoinen lentomatka Englantiin toi mukanaan lisäturbulenssia, kun viereiselle penkille liimautui sammumispisteessä oleva päällikkötason kaupparatsu. Puku päällä, liikaa promilleja veressä ja oma pullo taskussa. Kuntoaan pahoitellut mies soitteli kännykästään vielä siinä vaiheessa, kun lentokone oli irtoamassa Pirkkalan kiitoradalta. Tarjottimenaan hän käytti vierustoverin tarjotinta. 

Kun yritti keskittyä keskusteluun oman matkakumppanin kanssa, mies nojautui vieruspenkkiläisen päälle ja huusi sormi pystyssä "Yksi juttu vielä". Ja niitä juttuja oli paljon enemmän kuin yksi. Tarinaa riitti vaimo-, työ- ja naapuriongelmista. Miettipä mies sitäkin, miksi hän on jäänyt aina matkoillaan tullissa kiinni. 

Häirikkö epäili samassa koneessa matkustavia somalinuorukaisia terroristeiksi, mikä piti tietysti mennä heille itselleenkin sanomaan. Muut matkustajat häpeilivät, kun mies kysyi somaleilta pitävätkö nämä suomalaisista vaaleista tytöistä. 

Häiriköt eivät ole ainoastaan lomamatkoistaan nauttivien pulliaisten riesa, sillä laulajat vetävät heitä puoleensa kuin aurinko paarmoja. Tammerfestien aikaan Kauko Röyhkä esiintyi laivaristeilyllä. Röyhkän harmiksi samaan paattiin oli eksynyt myös humalassa keikkuva kolmekymppinen nainen. Kun laulaja astui lavalle, nainen rynni kynnärpäät ojossa lavan eteen ja huusi Röyhkän korvaan.

Ilmeisesti Röyhkä ei vastannut naisen toivomalla tavalla, sillä nainen kailotti kaikille, kuinka paskamaista musiikkia mies esittää. 

- Soita Kauko Kolmen minuutin muna, nainen karjui Röyhkälle. Ei siinä mitään, mutta kyseisen biisin esittää Moog Konttinen.

Röyhkä tulistui ehdotuksesta niin, että käski ämmää pitämään turpansa kiinni tai hän potkii tämän pois laivasta. 

- Anteeksi hyvä yleisö karkea kielenkäyttöni, mutta minä inhoan juntteja, Röyhkä pahoitteli hetken perästä.

Ilmeisesti nainen ei ollut ensimmäistä kertaa tähtien lahkeissa kiinni. Hän palasi pöytäänsä mouhuten Kaukon olevan ihan samanlainen kuin Hector. 

- Ei kestä vahvoja naisia ja kritiikkiä.

Vierustovereiden kanssa voi olla parhaimmillaan jopa hauskaa. Varsinkin, kun aihe kulkeutuu usemmiten siihen, miten kammottavia lentokokemuksia heidän matkoilleen on mahtunut. Tässä muutamia:

- Niin paha turbulenssi, että tavarat lentelevät pitkin konetta, happinaamarit tippuvat alas ja kärryt rullaavat yksinään käytävällä. Matkustaja makaa lattialla oksentaen ja lentoemäntä piteleee hänen kädestään kiinni. 

- Ukkosmyrsky

- Matkustaja menee paniikkiin, kun ei pääse tiellä olevien kärryjen vuoksi vessaan. Hän tarttuu hätäoveen ja karjuu muille avaavansa oven, ellei pääse tarpeilleen.

- Andien yllä potkurikone joutuu sellaiseen myrskyyn, että vieressä istuva rouva itkee ja rutistaa rukousnauhaansa.

Matkustaminen sairaana on helvettiä. 17-vuotiaana onnistuin onkimaan Bristolissa Englannissa kehooni joko raa'asta taikinasta tai edellisenä päivänä nautitusta kiinalaisesta salmonellabakteerin. Se oli vielä sitä aikaa, jolloin kammosin lentokoneiden vessoja. Jos jotakin pelkään, niin edelleen sitä, että jään jumiin yleiseen vessaan. Joku lapsuudenfobia/trauma, älkää kysykö.

Matkustin bussissa aamuyöstä Bristolista Lontoon Heathrow'lle. Siinä vaiheessa, kun boardingin piti alkaa, tuli pommihälytys. Olin niin huonossa hapessa ja kykenemätön uskomaan, että jossain voisi joskus oikeasti räjähtää jotakin, joten jatkoin ajan tappamista kentällä. Eivätkä ne muutkaan sen kummempaan paniikkiin menneet. Koneeseen pääseminen kuitenkin myöhästyi tunnilla. Istuimme turvavöissä vielä 1,5 tuntia ennen kuin kone pääsi nousemaan ilmaan - eikä vessaan siis päässyt. Mulla piti olla 1,5-tunnin vaihto Pariisissa, mikä oli kulunut umpeen jo Heathrow'lla junnaamisen takia. Siihen päälle rullaaminen paniikissa Charles de Gaulle'lla väärältä terminaalilta toiselle. Kun hoipuin lopulta valkoisena raatona oikealle portille, sain kuulla toisenkin koneen olevan myöhässä. Ehdin lopulta hengissä Ruotsiin sopivasti juhannukseksi, joka kului leppoisasti leirintäalueen vessassa istuen.