- Hei, sä näytät ihan Anthony Hopkinsilta, kaksi punakkaa ja tukevasti humalaista miestä tuumaa nähdessään minut ykkösissäni, kun kävelemme miehen kanssa hotellin aulabaariin.

Kyseessä on kummallisin iskurepliikki, jonka olen eläessäni kuullut. Jopa miehellä on hauskaa. Mutta persoonallisia ovat kaveruksetkin. Jos totta puhutaan koko reissumme hauskimmat ja oudoimmat tyypit.

Neil ja John ovat brittejä, jotka ovat muuttaneet Australiaan 16 vuotta sitten. John puhuu meille saksaa, vaikka tietää meidän olevan suomalaisia. Hänen saksan kielen taitonsa on tosin surkea, sillä mies on oppinut sanat saksalaisesta pornosta. - Du hast eine grosse rase. Klein vagina, hän hihkuu.

Neil on taas mies, joka muistuttaa John Lithgown'n ja Batmanin Jokerin risteytystä. Lisäksi hänellä on metallinen tekojalka ilman minkäänlaista proteesia.

- Neil menetti sen kauheassa onnettomuudessa. Paljon koneita, jotka kaatuivat hänen jaloilleen, John kertoo kaverinsa mentyä vessaan.

- Voi, olemme pahoillamme, sanon häkeltyneenä.

-Ei, turhaan olette. Neil on ihan cool sen kanssa. Kattokaa nyt, hän näyttää vähän robotilta kävellessään, John viittaa kintaalla kädellään ja alkaa sen jälkeen matkia robottikävelyä.

- Niin, kaikilla meillä on vikamme, komppaan.

- Juu, sulla varsinkin, hän röhähtää nauruun ja tuijottaa suoraan rintojani.

 

John vihaa kotimaataan Englantia, jossa ihmiset ovat röyhkeitä ja helvetin rumaa. Englantia enemmän hän tosin vihaa ranskalaisia.

Molemmat asuvat Cairnissa ja päättivät tulla ryyppäämään joulupäiväksi meidän hotelliimme. Mutta Neilillä on ongelma. Hän asuu sademetsän rajoilla kukkulalla ja pitää lemmikkinään kahdeksaa kanaa. Hänen lapsensa ovat nimenneet jokaisen kanan. Ikävä kyllä kuusimetrinen python asuu samoilla nurkilla. Se tulee joka ilta klo 20.00 vaanimaan Neilin kanoja. Mies katsoo kelloaan ja kauhistuu.

- Olen jo tunnin myöhässä. Englannissa olevat lapseni tappavat minut nyt. Ei siellä ole yhtään kanaa jäljellä, kun palaan kotiin, hän huokaisee.

Yhden kerran elämässään Neil on joutunut tappamaan pythonin. Hän ei halua muistella kokemusta, koska se oli karmeaa. Miehen lapset ovat tottuneet käärmeisiin lapsesta asti.

- Jos se tulee pihaan, he hakkaavat sitä ja yrittävät säikyttää karkuun, hän selittää.

John kuuntelee keskustelua ja kertoo, ettei ole koskaan nähnyt missään niin paljon käärmeitä kuin Cairnsissa. Siitä huolimatta harva ihminen kuolee täällä käärmeen puremiin. Hämähäkeistäkin tulee vain pariksi päiväksi kipeäksi.

- Ai skorpionit? Njaah, hän vähättelee.

Kerron, kuinka Surfers Paradisen ranta oli täynnä marine stingereitä, mutta ihmiset uhmasivat lifeguardsien käskyjä olla uimatta. John kauhistuu.

- Australiassa yksikään paikallinen ei ui stinger-kaudella, kaikki ovat turisteja! Ne ovat kaikista vaarallisimpia. Pistävät käteen ja lamaannuttavat sitten keskushermoston ja lopulta sydämen.

Keskustelu siirtyy armeijaan. Samalla baaritiskillä japanilainen mies sovittelee mikrokupua päähänsä yhtä kovassa tanassa kuin brittiaussit. John on panssariprikaatissa. Käynyt Irakin. Hän esittelee kuvaa, jossa prinssi Charles kävi tervehtimässä häntä ja kaveriaan.

- Kuninkaallisten ja poliitikkojen ero on siinä, etteivät poliitikot lähettäisi koskaan lapsiaan sotaan, kun taas kuninkaalliset tekevät niin.

Hurmaavia kavereita. Piristivät päivän, jolloin kaipasin vain eilistä. Tänään kävimme asumattomalla Frankland Islands -tripillä snorklailemassa koralliriutalla. Aivan kuin John Cameronin Abyss-leffasta. Kymmenen metrin päästä rannasta avautuu valtava taikamaailma. Nähdessäni sateenkaaren väristen kalojen leikkivän ja hierovan itseään spagetti- ja aivokoralliin nauroin ääneen. Yhtä typerästi kuin Abyksen Ed Harriksen esittämä päähahmo nähdessään ihmeen syvyydessä ennen vaipumistaan tajuttomaksi. Mieskin tykkäsi.

Tosin innostui motkottamaan ranskalaisesta naisesta, joka söi kuulemma lounaalla ravut kaikkien muiden edestä ja käveli miehen mielestä naama norsun v*llä koko matkan.

Ai niin, melkein meinasi unohtua. Päivän trippi siis kuljettiin laivalla joelta merellä ja sieltä saarella. Lähtöpaikassa oli kyltti, jossa kiellettiin uimasta joessa, koska krokotiilit asuvat siellä. Ja kenenkäs kuononpää ja silmät kurkistavatkaan pinnan alta kymmenen metrin päässä meistä! Ollaan siinä mielessä oltu todella onnekkaita, että nähty on luonnossa kenguruita tiellä, koala puussa, jättilepakoita ja yksi käärme - tosin kuolleena.