"Te olette tyhmimmät matkaajat, jota tiedän", tuumaa miehen pikkuveli nauraen, kun soitamme keskellä yötä hänelle pyytääksemme katsomaan hostellin osoitteen internetistä. Kaikki Coffs Harbourin nettipaikat on kiinni, koko surffikylästä ei löydy yhtään karttaa ja olemme unen ja valveen rajamailla 12 tunnin ajamisen jälkeen.

 

Pikkuveli etsii oikean paikan meille, löydämme sen huomataksemme hostellin menneen kiinni kolme tuntia aiemmin siltä päivältä ja seuraavan kerran vastaanottovirkailija tulee töihin aamukahdeksalta. Sinne meni sitten 70 euroa maksetusta majoituksesta.

 

Ei tämä vielä mitään. Paria tuntia aiemmin olemme lähteneet pilkkopimeällä Port McQuariesta kohti Coffsia. Pacific Highwaylla suhaa tapporekkoja vailla mitään vastuuta kanssaihmisten hengestä. Vasemman puoleinen liikenne vaikeuttaa ajamista. Pääsimmepä jopa kerran moottoritietä väärään suuntaan, kun ryhmittymäkohta ei käynyt järjen päälle. Mies tajusi jonkin mättävän, kun haukoin henkeäni, laitoin kädet silmille ja sain kiljuttua sitä peruuttamaan. 

 

Meillä piti oli navigaattori Sydneystä, mutta Hertziltä oli kaikki loppu. Aussien asenne on huoleton: Brisbaneen menee vain yksi tie. Menkää sitä suoraan". Ilman navigaattoria 2 kilometrin matka hotellille hakemaan kamat vei 45 minuuttia ja ulospääsy Sydneystä tunnin siihen päälle. No, ostetaan sitten kartta huoltoasemalta, ajattelemme. Hah, eihän täällä juurikaan mitään karttoja missään myydä. Mitä niillä tekisi, meneehän Sydneystä Brisbaneen vain yksi tie, menkää sitä suoraan. Ajettuamme parisen tuntia Newcastleen onnistuimme vihdoin löytämään yhden huoltsikan, jonka valikoimiin kuuluneesta kartasta selvisi, että olemme sentään oikeassa suunnassa.

 

Päivään tuli lisää takapakkia, kun selvisi, ettei Visa Electron toimi täällä kuin satunnaisesti. Onhan mulla Visa Master Card, mutta pin-koodin olen unohtanut. Electronilla sentään saan nostettua, mutta opiskeluaikoina väänsin niuhona nuukailijana nostorajan sataan euroon päivässä. 

 

Velat muuttuvat saataviksi, kun pääsi näkemään auringonlaskun majakalta, kengurun wildlife reserve -kyltin edessä tutkailemassa liikennettä, koalavaroitusliikennemerkin ja kuulemaan silmiähivelevän kauniin ja jylhän sademetsän uskomatonta siritystä.

 

Kuvia laittaisin, mutta nettiyhteys yambalaisessa motellissa on toivottaman hidas eikä sekään lohduta, että saimme ensimmäistä kertaa netin ilmaiseksi. 

 

 Ylla Dorrigon sademetsaluonnonpuisto, alla Sydneyn oopperatalo