Paluu Sydneyyn. Taalla sataa. Taalla satoi silloin, kun ville ja jussi tanne tulivat, taalla satoi, kun he palasivat tanne takaisin Byron Baysta ja taalla sataa nyt, kun me olemme taalla.

Haikeus Cairnsiin. Korostettakoon viela, etta jos joku hyvakas joskus lahtee Australiaan meidan tai omien ajatustensa innoittamana, ei kannata uhrata lomaa kaupungeille. Byron Bayssa matkatoimistossa tyoskennellyt hippitytto vannotti meita jaamasta lomailemaan Brisbaneen, vaikka niin oli tarkoituksena. Han muistutti, etta Australiaan tullaan luonnon takia. Kaupungeissa ehtii olla Euroopassakin. Hyva, etta kuuntelimme tyttoa ja painelimme suoraan asfalttiviidakon halki Noosaan.

Ehka tama on siirtymariittia kohti paluuta takaisin kotiin. Seikkailu lopussa, arki edessa. Onneksi mies loysi parhaimman dekkaristin, joka on tullut pitkiin aikoihin vastaan. Michael Robotham ei tietaakseni ole Suomessa suomennettu, mutta aika pakko olisi. Kohoaisi menestykseksi varmasti. Itsella Robothamin lisaksi seuralaisena Ozzyn tuore elamakerta, joka onnistuu piiruntarkasti kiteyttamaan Ozzyn sarkastisen persoonan kirjan kansien valiin. Ensimmaisessa lauseessa kertoi, kuinka hanen isansa sanoi aina, etta pojastaan tulee joskus jotain suurta. Tai sitten tama joutuu vankilaan. Ozzy kirjoittaa toteuttaneensa isansa ennustuksen: han oli vankilassa jo ennen 18-vuotissyntymapaivaansa.

Pari vesikameran kuvaa Great Barrier Reefilta ja elamani parhaimmasta krapulapaivasta Byron Baylta.

Tama puolimetrinen kaveri hengitti