Eiliseksi oli kaavailtu museopäivää, mutta skippasimme sen auringon takia. Kun nyt kerrankin vielä saa nauttia tuosta porottavasta taivaankappaleesta, kärventää nenää ja kulkea shortseissa, miksi viettää koko päivää ilmastoiduissa laitoksissa.

 

17 dollarin day tripper -kortti pitää sisällään kaikkien muiden liikennevälineiden käytön paitsi tramin ja monorailin. Tähtäimenä Manlyn kaukainen kaupunginosa, koska pariskunta Sydneyn uima-altaalla sitä kehui. He myös vinkkasivat Dorrigosta ja Bellingenista, jotka jäävät koko matkan top-kolmosnäkyihin. Manly on autoista päätellen - esimerkiksi A/C Cobra - rikkaiden paratiisi, vähän kuin Sydneyn Monaco. Rantoja, luonnonpuistoja ja venetsialaisvaikutteinen katunäkymä.

 

On se paratiisi muillekin. Lauttaterminaalissa hurraava ihmisjoukko pyysi muita matkustajia taputtamaan hääparin kunniaksi. Kuvankaunis kullankeltainen morsian kiiltävänvalkoisessa täsmähammaspepsodent-hymyssään ja hänen trendikkäässä hiusmuotoilussa käynyt sänkipartainen sulhasensa polvihousuissaan ja rusetissaan. Ja tiukka Skånen murre! Ihan turha meikäläiselle motkottaa, jos haluan naimisiin Italiassa! Miltäköhän tuosta hääseurueesta on tuntunut kuulla, että Anna ja Jan-Ove (no ainakin siltä se mies näytti) haluaa vihille Manlylla Sydneyssa ja lähimpien ystävien on parasta olla mukana. Kontrasti naapurikansaan näkyi siinä, että kuplivan iloisen hääseurueen takana oli kaksi marimekkopaitaista silmälasipäistä suomalaista auringon polttama naama motkollaan. Ja sitten tietty me.

 

Meistä toinen - korostettakoon, etten minä, häpesi silmät päästään mennessään ostamaan veljelleen tämän pyytämää korkkihattua turistikrääsäshopista. Korostettakoon myös, ettei täällä kukaan käytä sellaisia, ei edes mauttomimmat turistit. Jonottaessaan kassajonossa korkkihattunsa ja niskatyynynsä kanssa mies tunsi, kuinka takana olevat mummot alkoivat hipelöidä hänen niskatyynyään ja puhumaan siitä ikään kuin hän olisi ollut ollenkaan paikalla.

 

- Miltäköhän niistä tuntuisi, jos olisin mennyt hipelöimään heidän ostamiaan alusvaatteita samalla tavalla, hän tuhahti.

 

Manlylta Newtowniin, joka on Sydneyn Kallio. Tässä vaiheessa olimme kävelleet reippaat viisi tuntia ja jalat huusivat tuskasta. Se oli tosin pientä siihen verrattuna, että keskiyöhön mennessä tulisimme olemaan jo 14 tuntia yhtäjaksoisesti liikkeellä. Viimeiset kolme tuntia niistä etsiessä ruokapaikkaa, joka ei ole aasialainen eikä pikaruokapulju. Päivän patikointi on sinänsä huvittavaa siihen nähden, että kyseessä eka päivä, kun meillä oli käytössä matkakortti.

 

Cairnsissa sen kun vain käveli toinen toistaan parempiin ruokaloihin ja juottoloihin. Sydneyssa olisi kyllä tarjolla korealaista, thaimaalaista, kiinalaista, vietnamilaista ja malesialaista, mutta missä muut maailman keittiöt? Missä trattorioiden valtakunta, missä kreikkalaiset ja muut?
Yöllä tunnelmaa laski, kun mies älysi katsoa lentolipuista matkamme loppuvan puolta päivää oletettua aikaisemmin. Nämä laukovat täällä 15 miljoonan dollarin arvosta ilotulitteita ilmaan, mikä olisi ollut sanomattakin hienoa tallentaa kameralle ja kokea omin silmin. Kun ihmiset ovat kuulleet lentoaikataulustamme, he ovat tuijottaneet meitä kuin idiootteja. New Year´s Eve Sydneyssa on parasta mitä maailmassa on tarjota sinä päivänä.

Jääminen olisi tullut 400 euroa kalliimmaksi ja ne 400 euroa merkitsevät aika paljon siinä vaiheessa, kun matkabudjetti on höylätty sileäksi.